Suomen talviolosuhteet asettavat ulkorakentamiselle kovat vaatimukset. Lämpötilan jatkuva vaihtelu nollan molemmin puolin, syyssateet ja kova pakkanen saavat väärin valitut pintamateriaalit halkeilemaan ja irtoamaan alustastaan nopeasti. Ulkoalueiden, kuten avoterassien, katettujen kuistien ja sisäänkäyntien, laatoituksessa tärkeimmäksi tekijäksi nousee materiaalin kyky kestää näitä lämpötilavaihteluita ilman vaurioita.

Kun suunnittelet ulkotilojen laatoittamista, on tärkeää varmistaa, että valitut tuotteet ovat rakenteeltaan täysin tiiviitä. Jos materiaalin sisään pääsee vettä, se laajenee jäätyessään. Tämä murentaa laatan sisältäpäin tai irrottaa sen kiinnityslaastista. Oikeat tekniset ominaisuudet tekevät laatasta säänkestävän, jotta pinta säilyttää lujuutensa ja siistin ulkonäkönsä vuosikymmenestä toiseen.

Mikä tekee laatasta pakkasenkestävän? Vedenimevyys ratkaisee

 

Olennaisin tekninen mittari ulkokäyttöön tarkoitetulle pinnoitteelle on sen vedenimevyysprosentti. Eurooppalaisen SFS-EN-standardoinnin mukaan pakkasenkestäväksi voidaan luokitella vain materiaali, jonka vedenimevyys on erittäin alhainen – käytännössä alle 0,5 prosenttia laatan omasta painosta. Tämä tiivis rakenne estää kosteuden imeytymisen kapillaarisesti materiaalin sisään.

Alhaisen vedenimevyyden ansiosta laatan sisään ei pääse sadevettä, joka laajentuessaan aiheuttaisi jännityshalkeamia pakkasella. Tavalliset sisätilojen seinäpintoihin tarkoitetut kaakelit ovat huokoisia, ja niiden vedenimevyys voi ylittää 10 prosenttia. Ulos asennettuna ne murenevat nopeasti kylmyyden vuoksi. Ulkotilojen pintamateriaalin on oltava aina tiivis massavärjätty puristelaatta eli porcellanato.

Puristelaatta (porcellanato) vs. perinteinen keraaminen laatta ulkotiloissa

 

Kun valitset sopivia tuotteita ulkokäyttöön, vaihtoehtoina ovat useimmiten perinteiset keraamiset laatat tai kuivapuristetut porcellanato-laatat. Valmistusmenetelmien ja lopputuotteiden fyysisten ominaisuuksien erot määrittävät pitkälti laatoituksen käyttöiän pohjoismaisessa ilmastossa.

Perinteiset keraamiset laatat valmistetaan usein märkäpuristamalla tai valamalla, jolloin savimassan sisään jää mikroskooppisia ilmakuplia ja huokosia. Kun tällainen tuote poltetaan matalammassa lämpötilassa, sen runko jää suhteellisen pehmeäksi. Vaikka laatan pinta olisi suojattu lasitteella, sen runko imee kosteutta saumojen tai reunojen kautta. Talvipakkasilla tämä johtaa lasituksen lohkeiluun ja lopulta koko laatan murtumiseen.

Porcellanato puolestaan valmistetaan erittäin suurella paineella hienojakoisesta kivijauhosta ja savesta, minkä jälkeen se poltetaan yli 1200 asteen lämpötilassa. Tämä prosessi saa materiaalin sintrautumaan eli sulamaan yhtenäiseksi ja äärimmäisen tiiviiksi massaksi. Siksi ulkokäyttöön tarkoitetut lattialaatat ovat lähes poikkeuksetta korkealaatuista porcellanatoa. Ne kestävät erinomaisesti sekä pakkasta että raskasta mekaanista kulutusta, kuten lumikolaa, hiekoitusta ja kalusteiden siirtelyä terassilla.

Miten estät ulkolaatoituksen halkeamisen? Oikeat asennusvaiheet ja materiaalit

 

Pelkkä pakkasenkestävän materiaalin valinta ei takaa pitkäikäistä lopputulosta, jos asennusvaiheessa tehdään virheitä. Ulkotiloissa suurin vaara piilee laatan alle jäävässä tyhjässä tilassa. Kun vettä pääsee saumojen läpi rakenteeseen, se kerääntyy laastikerroksen koloihin. Jäätyessään vesi laajenee fysiikan lakien mukaisesti noin yhdeksän prosenttia, mikä synnyttää suuren paineen. Tämä voima joko irrottaa laatan alustasta tai halkaisee sen.

Rakennustietosäätiön julkaisemien RT-ohjekorttien ja kotimaisten rakennusmääräysten mukaan ulkolaatoituksissa on aina pyrittävä täyteen laastitavuuteen. Tämän saavuttamiseksi käytetään erityistä kaksoiskiinnitysmenetelmää eli niin sanottua buttering-floating-tekniikkaa. Siinä kiinnityslaasti levitetään hammaslastalla sekä asennusalustaan että suoraan laatan taustapintaan. Tämä estää tyhjien ilmataskujen syntymisen, jolloin kosteudella ei ole tilaa kerääntyä laatan alle.

Ulkoalueiden turvallisuus: Pinnan karheus ja kitkaluokat

 

Teknisen kestävyyden lisäksi ulkotilojen pintamateriaaleissa on huomioitava käyttöturvallisuus. Syyssateet, sulava lumi ja musta jää tekevät sileistä pinnoista liukkaita. Siksi ulkokäyttöön asennettavissa laatoissa pinnan tekstuuri on vähintään yhtä tärkeä ominaisuus kuin pakkasenkestävyys.

Kansainvälisen DIN 51130 -standardin mukainen kitkaluokitus (R-arvo) määrittelee laatan liukkauden. Luokitus alkaa arvosta R9 ja päättyy arvoon R13. Mitä korkeampi luku on, sitä parempi on pinnan pito. Sisätiloissa, kuten eteisissä ja keittiöissä, käytetään usein R9- tai R10-luokan tuotteita. Ulkotiloissa, kuten kattamattomilla terasseilla, portaissa ja luiskissa, suositellaan aina vähintään luokan R11 tai R12 laattoja.

R11-luokituksen mukainen karhea tai strukturoitu pinta tarjoaa luotettavan pidon silloinkin, kun laatan päällä on vettä tai ohut kerros lunta. Karheus lisää turvallisuutta arjen askareissa ja ehkäisee liukastumisia. Karkea pinta vaatii hieman enemmän huomiota puhtaanapidossa kuin sileä laatta, mutta ulkoalueilla turvallisuus on aina ensisijainen tekijä.

Huolellisesti valittu ja oikeaoppisesti asennettu ulkolaatoitus kestää vuosikymmeniä ilman vaurioita tai laattojen irtoamista alustastaan. Laadukkaat porcellanato-laatat, huolelliset pohjatyöt ja ilmataskuton asennus takaavat terassille tai sisäänkäynnille helppohoitoisen ja säänkestävän pinnan, joka säilyttää hyvän kuntonsa Suomen vaihtelevissa vuodenajoissa.